Palautuminen on tärkeä asia
Christer Sundqvist
Palautuminen urheilusuorituksesta on erittäin tärkeä asia ja
korostuu iän karttuessa. Nykypäivänä urheilijan on mietittävä palautumista
prosessina, jonka aikana ihmisen henkinen ja fyysinen tila palaa kuormitusta
edeltävälle tasolle. Mikäli palautumista ei oteta tosissaan, voi seurauksena
olla ylikuormitustila.
Miten urheilija palautuu?
Käytäntö on osoittanut, että palautuminen urheilusuorituksen
jälkeen on hyvin yksilöllistä. Siinä missä joku viis välittää palautumisesta,
joku joutuu hyvin tarkkaan miettimään milloin tekee seuraavan kehittävän
liikuntasuorituksen, ettei rasittaisi itseään liikaa.
Tässä artikkelissa lähdetään siitä liikkeelle, että
lukuinnostusta riittää erityisesti niille lehden lukijoille, joille
palautuminen on joko iso ongelma tai valtavan suuri kiinnostuksen kohde.
Ensin treeni, sitten lepo, on ajan hammasta kestävä kehotus.
Ainoa lisä iänikuiseen viisauteen on vahvasti kirjallisuudessa esillä ollut
henkisen palautumisen tärkeys. Palataan tähän henkiseen palautumiseen
tarkasteltuamme ensin käytännönläheisesti fyysistä palautumista.
Urheilijan palautuminen vaativasta liikuntasuorituksesta
(pitkäkestoinen kilpailusuoritus, kova treenipäivä, yhdistelmä rankka työpäivä
+ kohtalaisen kova treeni) voidaan nähdä selkeitä lainalaisuuksia.
Kovan liikuntasuorituksen jälkeen on syytä levätä ja
varsinkin nukkua hyvin. Yöunen aikana nimittäin palautuminen on erityisen
tehokasta. Järkevältä tuntuu se, että nauttii heti suorituksen jälkeen ja
mahdollisesti 1-3 päivää sen jälkeen hieman tavallista enemmän laadukkaita
hiilihydraatteja ja proteiineja, sekä reilusti juo erilaisia nesteitä
(mineraalipitoista, aitoja marjamehuja, mahdollisesti palautusjuomia). Tottakai
muistetaan myös laadukkaat ravintorasvat, sillä niistä saadaan monien hormonien
raaka-aineita ja tärkeää energiaa kropalle. Illalla sauna tai lämmin kylpy on
paikallaan ja sen päälle venyttely tai kevyt liikkuvuusharjoittelu.
Hyvin tärkeänä palautumisen kannalta voidaan pitää niitä
kahta-kolmea päivää, jotka seuraavat kovan liikuntasuorituksen jälkeen. Mikäli
huolehditaan silloin hyvästä nesteytyksestä ja ravinnonsaanti on kauttaaltaan
hyvää, sekä lepo riittävää, silloin palautuminen yleensä tehostuu selvästi.
Pitkät työpäivät, matkustaminen, valvominen, huolet ja murheet sekä heikko
nesteen saanti kostautuvat heti pitkittyneenä elimistön tasapainotilan
normalisoitumisena.
Seuraavina päivinä on syytä keventää treeniä. Kovan
liikuntasuorituksen jälkeisinä päivinä ei ehkä kannata pitää täydellisiä
lepopäiviä. Vain mikäli jäsenissä on kipuja tai vaivoja esimerkiksi nivelissä,
silloin pidetään selkeä lepopäivä. Liikkuminen nimittäin helpottaa
palautumista, mutta liikunnan pitää olla hyvin kevyttä. Lenkillä mummot
juoksevat ohi! Kevyt voimaharjoittelu toimii monella lajista riippumatta.
Suositaan monipuolisia liikkeitä kevyillä painoilla ja runsaasti verryttelyä
sekaan sekä erilaisia koordinaatio- ja liikkuvuusharjoitteita.
Viikon mittaan seurataan kropan tuntemuksia. Tarvittaessa
harjoitellaan puoliteholla tai esimerkiksi vain joka toinen päivä koko viikko
kovan liikuntasuorituksen jälkeen. Seuraavien viikkojen aikana tapahtuu
vähitellen paluu normaaliin treenirytmiin ja -tehoon. Kropan viestittäessä,
että nyt taas jaksaa, niin sitten on kovemman treenin tai kilpailusuorituksen
vuoro. Minkä jälkeen alkaa uusi palautumisjakso. Yleissääntönä voidaan pitää
sitä, että hyvä peruskunto tehostaa myös palautumista. Milloinkaan ei siis pidä
unohtaa hyvän peruskunnon merkitystä.
Palautuminen osana liikuntaharrastusta
Tärkeää on nähdä palautuminen erittäin tärkeänä osana
laadukasta liikuntaharrastusta. Minua ihmetyttää joskus miten kaavamaista monen
urheilijan treeni on. Kun harjoittelukaavan riikkoo tavallinen arki, jolla on
tapana haitata harrastuksia, harmistutaan. Mielestäni olisi rakentavampaa
vastaanottaa yllättäen toteutunut treenivapaa lepopäivä tervetulleena arjen
suomana lahjana. Silloin hyvätkin suunnitelmat toteutuvat arjen puristuksissa
ilman turhaa hermoilua.
Moni hyötyisi palautumisajattelun korostamisesta kun
suunnitellaan harjoitusviikkoja. Liiallista kaavamaisuutta välttäen voidaan
treeniviikot rytmittää siten, että kevyet (palauttavat) ja kovat (rasittavat)
viikot erottuvat selvästi toisistaan. Tehdään tervetullut muutos iänikuiseen
mantraan kymmenen tuntia treeniä viikossa kuukaudesta toiseen.
Suosimalla pitkin treenivuotta selviä kovan harjoittelun
jaksoja ja toisaalta sitten sopivan kevyitä viikkoja, voidaan säilyttää treenin
mielekkyys ja välttää liian kovaa rasitusta. Liikuntalajeja vuorottelemalla ja
vetämällä väliin oikein tavattoman kevyen treeniviikon, voidaan pitää
harjoittelu niin mielenkiintoisena, että on edellytyksiä kehittyä urheilijana.
Ei saa unohtaa valmistautumista kovaan treenipäivään. Moni
ymmärtää keventää harjoittelua ennen kilpailupäivää, mutta harvempi meistä
ymmärtää, että kovaan treenipäivään mennään täysin levänneenä. Mikäli tuntuu
kropassa, ettei tänään tule kovasta treenistä mitään, silloin pitäisi olla
rohkeutta muuttaa suunnitelmia.
Palautuminen osana elämää
Moni urheilija saattaa hyvin tunnollisesti treenata tunnin
verran, mutta muu osa 24-tuntista päivää on ihan retuperällä. Tämä epätasapaino
johtaa usein siihen, että pienikin treenimäärä vie kohti selkeää
alipalautumistilaa.
Elämässä onkin syytä usein painottaa harjoittelun
kokonaisvaltaisuutta eli urheiluharjoituksen yhteyteen sovitetaan
mahdollisimman hyvin se tärkeä palautuminen, työelämä, perhe-elämä, yöuni,
sosiaalinen kanssakäyminen, laadukas ravinto ja harmoninen, unelmien täyttämä
elo. Kun nämä kaikki asiat ovat järkevästi tasapainossa, on liikunta
nautinnollista ja elämälle asetetut moninaiset tavoitteet saavutetaan.
Olennaisia asioita laadukkaan treeniviikon suunnittelussa on kokonaisrasituksen
huomioiminen.
Henkinen palautuminen
Lupasin kirjoittaa muutaman sanan henkisestä palautumisesta.
Monella urheilijalla voi nimittäin fyysisen palautumisen lisäksi olla syytä
paneutua henkiseen palautumiseen. Mitä tämä on?
Mielemme ottaa arjessa korkeita kierroksia. On huolia
työelämässä, ihmissuhteissa ja kiire jatkuvana seuralaisena. Tämä kuluttaa
meidän energiaamme.
Mikäli emme huolehdi siitä, että mielemme saa levätä, voimme
ylirasittua elämästä samalla tavalla kuin rasitumme kovasta
liikuntasuorituksesta. Tilanteen tekee haastavaksi se seikka, että henkinen
kuormitus on usein piilevää, eikä siihen tule kiinnitettyä huomiota tarpeeksi
usein. Kiire on yksi merkki, jota seurata. Monesti kiire on kuitenkin tavalla
tai toisella itse aiheutettua. Tarkkaile niitä tilanteita, joissa kiire iskee.
Olisiko kiire ollut vältettävissä paremmalla ennakoinnilla? Osaatko
priorisoida?
Toinen tärkeä merkki siitä, että henkinen kestävyys on
koetuksella, on ärtymyksen tunne. Mikäli olet jatkuvasti ärtyneenä, sanot
pahasti perheellesi tai ystävillesi etkä nauti elämästäsi, silloin henkistä
kuormitusta saattaa olla liikaa.
Arkeen on syytä sijoittaa hyviä ja voimaannuttavia hetkiä.
Vaikka sitten väkisin raivataan kalenteriin tilaa rauhoittumiselle,
syvähengittämiselle, meditoinnille, luontoelämykselle, saunomiselle, elämästä
nauttimiseen.
Henkisellä palautumisella tarkoitetaan mahdollisesti aivojen
lepoa ja arjesta irtipäästämistä. Keksi omat keinosi, mutta toimi heti ennen
kuin on myöhäistä!
Palautumisiin!
Juttu julkaistu Ikiliikkujassa 3/2019