Positiivinen aikuisurheilija

Christer Sundqvist

Aikuisurheilulle on tyypillistä se, että suurin osa harrastajista suhtautuu liikuntaan rennon mukavalla asenteella. Osataan iloita aidosti terveyttä edistävästä harrastuksesta ja lajivoittoa tärkeämpänä monet pitävät itsensä voittamista. On löytynyt riittävän iso syy ylittää ulko-oven korkea kyynnys ja lähteä kisoihin, treeneihin sekä tapaamaan muita iloisia urheilijoita.

Myönteisyyden voima urheilussa

Positiivisuudella on tutkitusti erilaisia terveyshyötyjä. Myönteisyys on yhteydessä parempaan kivunsietoon, vähentyneeseen stressiin, parempaan immuunijärjestelmän toimintaan, oppimiseen, luovuuteen ja tyytyväisyyteen omaa elämää kohtaan. On jopa viitteitä siitä, että positiivisuus on pitkän iän yksi salaisuus. Tutkimusten mukaan positiiviset ihmiset menestyvät elämässään ja työssään negatiivisia paremmin.

Urheilusuorituksessa fysiikka ja psykologia lyövät hynttyyt yhteen ja mahdollistavat taitojen ja tahdonvoiman kera parhaan mahdollisen tuloksen. Urheilija yltää tässä tasapainoisessa tilassa silloin parhaimpaansa. Tätä asiaa on vilkkaasti tutkittu ja siirtynyt myös urheiluvalmennuksen keskuuteen. Hampaat irvessä treenaaminen ja väkisin kisaaminen ei ole tie onneen urheilussa. Onni löytyy positiivisesta tekemisestä.

Myönteisesti harjoittelu- ja kilpailutilanteeseen suhtautuva urheilija osaa käyttäytyä niin, että rentous, motivaatio ja oikeanlainen ajatusmaailma säilyy suorituksen aikana. Myönteisyys voi olla jopa ratkaisevassa asemassa kun urheilija miettii harrastuksensa mielekkyyttä. Koviakaan treenejä ja kilpailuja ei vältetä ja epämukavuusalueelle on hetkittäin mukavakin mennä, jos siitä syntyy positiivisia elämyksiä.

Tämän ilmiön yhteydessä puhutaan sellaisesta kuin mentaalinen valmennus. Eräänä keinona tässä valmennuksessa on ohjata urheilijaa tunnistamaan myönteisen ajatusvoiman merkitys ja opettaa häntä suunnitellusti käyttämään tätä ominaisuutta hyväkseen. Mielestäni tämä seikka on aivan liian vähän esillä suomalaisessa urheiluvalmennuksessa.

Valmentaja Antti Autio pohtii oivallisesti kirjassaan ”Kehon kunnioitus urheilussa” (Valmennusapu, 2016) sitä miten keho ja mieli ovat erottamattomia. Huippusuoritusta ei voi saavuttaa ilman oikeanlaista, yleensä myönteistä tunnetilaa. Urheilija osaa nauttia kilpailemisesta äärettömän paljon, sillä kilpailut ovat paikka näyttää omaa osaamistaan. Jos kilpailut aiheuttavat urheilijalle ahdistusta, stressiä ja paljon negatiivisia ajatuksia, on ymmärrettävästi hankalaa suoriutua parhaalla mahdollisella tavalla. Pikaluistelija Mika Poutala on korostanut sitä, että aina ei tarvitse olla yltiöpositiivinen, mutta negatiiviset ajatukset kannattaa jättää sivuun. Sillä pärjää jo pitkälle.

Urheilijan juhlapäiviä

Äsken lukemamme perusteella urheilijan pitäisi siis oppia suhtautumaan harjoittelu- ja kilpailusuorituksiin vapautuneesti. Kilpailujen pitäisi olla juhlapäiviä, jolloin ennestäänkin myönteinen mieli synnyttää kisassa vielä enemmän niitä positiivisia tuntemuksia. Tämä positiivisuuden sykli on valtavan hieno voimavara sekä urheilussa että tavallisessa arjessa.

Kun katson tätä kirjoittaessani uusintalähetyksenä Dohan MM-kisojen sekä miesten että naisten seiväshyppyfinaalia, niin löydän sieltä iloisesti toisiaan kannustavia mieshyppääjiä ja varsinkin mitalistit unohtivat kilpailutilanteen vakavuuden tyystin. Ja mikä oli tuloksena? Joo, ennen näkemättömän tasokas miesten seiväskisa! Naishyppääjien joukosta erottuu pistesijalle yltänyt ruotsalaistähti Angelica Bengtsson, joka näytti iloista naamaa koko kisan aikana. Hymy ei hyytynyt seipään katkettua dramaattisesti kolmannessa yrityksessä uudesta Ruotsin ennätyksestä. Hän sai sääntöjen mukaisesti heti uuden yrityksen. Ongelmana oli kuitenkin jäykän varaseipään mystinen katoaminen. Kiivaan etsimisen jälkeen se löytyi kilpasiskon seiväspussista, johon se oli vahingossa joutunut. Kello tikittää, Bengtsson asettuu uudestaan vauhdinottoradan päähän, säntää vauhtiin ja ylittää neljännellä yrityksellään 480 cm korkeudella keikkuvan riman! Ja päästää valloilleen sen hymynsä lisäksi hyppyä seuranneiden ihmetyksen: Miten tämä oli mahdollista?

Siinä tiedät vastauksen tähän, sillä korkealla tasolla pärjäävät hyvin ne urheilijat, jotka säilyttävät rennon ja hyvän tunnetilan tärkeimmällä hetkellä eli juuri kilpailusuorituksessa. Aikuisurheiluun tämä sopii erinomaisesti tavoitteeksi ja kyllä tällaista näkeekin kisoissamme. Kilpailusuoritukseen on mahdollisuus keskittyä hyvin kun mukana on kannustavia kanssakilpailijoita. Hyvässä treeniseurassa harjoittelu pystytään säilyttämään mahdollisimman lähellä optimaalista suoritusta. Tämä näkyy siten, että monen aikuisurheilijan harjoittelussa on mukana runsain määrin hyviä tunnetiloja, huumoria, hauskuutta, rentoa meininkiä ja naurua. Näin valmistamme kehomme kokonaisvaltaisesti siihen, että ratkaisevilla hetkillä kilpailuissa pystyttäisiin riittävän rentoon suoritukseen.

Urheilu – hyvän elämän harjoituskenttä

Jääkiekkovalmentaja Erkka Westerlund osuu oikeaan arvioidessaan rennon urheilun merkitystä elämässä. Hän kirjoittaa siitä tuoreessa kirjassaan ”Erkka – Elämän peliä” (Fitra, 2019). Erkka väittää, että urheilu tarjoaa loistavan mahdollisuuden oppia tuntemaan itsensä, toiset ihmiset ja samalla myös voidaan opiskella elämää. Urheilu on elämä pienoiskoossa. Urheilussa ihminen kohtaa onnistumisen ja epäonnistumisen tunteet suhteessa muihin ihmisiin. Urheilu toimii siten elämän harjoituskenttänä. Urheilussa saat myös usein uuden mahdollisuuden. Isossa kuvassa urheilu on pelkästään positiivinen mahdollisuus. Voit elää täysillä urheiluhetkiäsi, iloita tekemisestä ja samalla oppia lisää. Näin oppii paremmaksi urheilijaksi ja oppii myös samalla miten sitä elämäänsä voi toteuttaa.

Edesmenneellä Aki Hintsalla oli tapana sanoa, että menestys urheilussa ja elämässä on fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin sivutuote. Tuosta voimme oppia, että liikuntaharrastuksemme mahdollistaa hyvän elämän, jos vain annamme tälle sijaa elämässämme. Itse pidän tärkeänä rennon ja miellyttävän urheilun hyviä arvotekijöitä ja kaikkia niitä positiivisia mielikuvia mitä urheilu meissä synnyttää. Urheilussa ja elämässä positiivisella ajattelulla on todella laaja-alainen vaikutus.

Sanotaan, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Tässä yhteydessä mieleeni tulee sellainen ajatus, että olisi hyvä jakaa omaa ja toisten iloa muille. Meidän pitää iloita ennen kaikkea muiden onnistumisesta esimerkiksi urheilussa ja antaa positiivista palautetta ja kehua kun siihen on aihetta. Oikea-aikainen ja ansaittu palaute saa hymyn huulille. Näin meillä on käytössämme mahtava työkalu, jolla kohottaa yleistä ilmapiiriä ja parantaa ihmissuhteita. Tätäkin pitää harjoitella ja toistaa riittävän usein, jotta se vähitellen tulisi tavaksi.

Lainaan tähän loppuun Erkan viisaita sanoja:

”Urheilu on elämän leikkiä ja siinä voi toteuttaa itseään. Myös oppimisen ja kehittymisen kannalta tarvitaan rohkeutta rikkoa rajoja ja tehdä asioita uudella tavalla. Positiivinen ajattelu, optimismi on kaiken kaikkiaan itseluottamuksen ja henkisten voimavarojen kehittämisessä tärkeää. Sen vuoksi myös itseluottamuksen kehittämisessä toimii tehtäväsuuntautunut työtapa, jossa urheilija saa onnistumisen kokemuksia itsensä kehittämisestä. Itsevertailussa, olenko minä parempi tänään kuin eilen, jokainen voi kokea onnistumisia. Hyvä itsetuntemus, koettu pätevyys, autonomia sekä positiivinen ajattelu ovat parhaat työkalut itseluottamuksen valmentamiseen.”

Positiivisia urheiluvuosia kaikille meille!

Juttu julkaistu Ikiliikkujassa nro 5/2019