Meille monelle vuosikymmenten aikana tutuksi tullut urheilijamme ja vapaaehtoinen avustajamme Marjut Inkeri ’’Inkku’’ Lindström (os. Salmi) on kuollut pitkällisen sairauden uuvuttamana 5.7.2020. Inkeri oli syntynyt 22.2.1935 Helsingissä.
Inkeri suoritti pitkän liikunnanohjaajakurssin Vierumäellä 1950-luvulla. Tuon kurssin myötä työuraksi tuli lääkintävoimistelijan, nykyisen fysioterapeutin työ, josta hän jäi eläkkeelle vuosituhannen vaihteessa.
Inkerille oli liikunta mukana koko hänen elämänkaarensa ajan. Kouluaikana voimistelu oli lajeista vahvin niin, että Inkeri pääsi Helsingin Olympialaisissa Suomen naisten voimistelumaajoukkueeseen varajäseneksi. Samana vuonna Inkeri voitti hypyssä Suomen mestaruuden. Myös muilla telineillä tuli mitaleja SM-tasolla. Voimistelussa Inkeri kouluttautui arvostelutuomariksi, missä tehtävissä hän toimi pitkään aktiiviurheilijauran jälkeen.
Yleisurheilussa kuulantyöntö oli Inkerillä vahvin laji. Siinä hän kilpaili nuorena piiritasolla edustaen silloin Viipurin Urheilijoita. !980-luvulla Inkeri innostui uudestaan kuulantyönnöstä ja liittyi nykyisen Spoven (silloinen Sporttiveteraanit) jäseneksi. Ensimmäinen MM-kilpailumatka suuntautui Japanin Miyazakiin vuonna 1993. Tämän jälkeen Inkeri osallistui lähes kaikkiin MM, EM ja PM kilpailuihin. Viime vuosina hän oli joukkueen mukana iloisena auttajana, kun lonkkavaiva esti itse kilpailuun osallistumisen.
Aktiiviurheilun ohella Inkerillä oli into osallistua myös järjestötyöhön. Helsingin Voimistelijat oli ensimmäinen järjestö, jonka johtokuntaan Inkeri kuului. Sitten tuli Suomen Liikunnanohjaajien toiminta ja Etelä-Suomen liikunnanohjaajien puheenjohtajuus. Tästä työstä Inkerille myönnettiin Suomen liikunnan ansiomitali kullatuin ristein.
Suomen Aikuisurheiluliiton toiminnassa Inkeri ei ottanut vastaan luottamustointa vaan toimi vuosikymmenten ajan vapaaehtoisena eritoten Eläintarhan kentällä järjestetyissä kilpailuissa. Inkeri oli mukana perustamassa Eltsun vanhat kerhoa, joka kokoontuu joka vuosi ainakin kerran kesässä Eltsun kahvioon sekä seuraamaan kisoja että hoitamaan kilpailukansliaa.
SAUL:n toimistossa Inkeri oli koko 2000-luvun ajan vakituinen avustaja. Kun vuoden vaihteessa piti lähettää seurojen jäsenmaksut ja Ikiliikkujan tilausmaksut, Inkeri oli aina valmis postitustalkoisiin. Se oli vielä sitä aikaa, kun laskut piti tulostaa, taittaa, laittaa kirjekuoreen, sulkea ja liimata osoitetarra. Ne olivat unohtumattomia talkoopäiviä. Kiitos Inkeri.
Muistamme Inkun aina iloisena, kannustavana ja valoisana. Hän oli meille kaikille ystävällinen ja auttava taustavaikuttaja. Hän ei halunnut palkintokorokkeelle, vaan mieluummin olla katsomossa kannustamassa tai matkoilla auttavana opastajana. Oli ilo tuntea Inkeri ’’Inkku’’ Lindström ja tuntea hänen elämänmyönteisyytensä, josta jäi meille paljon muisteltavaa.
On kenttä autio, hiljainen,
vain tuuli käy yllä sen,
tuoden muiston.
Vesa Lappalainen
