Juttu julkaistu Ikiliikkujassa 3/2020
Markku Rautasalo 66 v
Olen kotoisin Etelä-Savosta Kangasniemeltä ja edustan edelleen paikkakunnan seuraa Kalsketta vaikka asunkin Lahdessa. Maaseudulla kuusikymmentäluvulla urheiltiin ja liikuttiin monipuolisesti. Päivät tehtiin maatöitä ja kesäiltaisin kaikki kynnelle kykenevät kerääntyivät esimerkiksi lentopallokentän ympärille – ainakin tupakalle. Kaikki liikuntavälinet väsättiin itse keihäitä ja seipäitä myöten. Myös kentän kunnostus kuului askareisiin – toisin kuin tänä päivänä. Itse tosin viihdyin hyvin itsekseni eri lajien parissa, parikin tuntia illassa.
Talvella lennettiin hyppyrin tösästä kevyillä sälesuksilla pystyssä pysyen toistakymmentä metriä. Tuolloin 60-luvulla harrastettiin jo luisteluhiihtoa keväthangilla, siksi kai opin nopeasti luistelutyylin sen muotiin tullessa. Puissa kiipeily ja hyppiminen ladossa heinäkasaan kehittivät osaltaan monipuolisuutta.
Olin varsin lahjakas liikunnassa jo pienestä pitäen. Meillä kotona oli rekkitanko eteisessä ja se olikin käytössä joka ilta. Voimistelussa olin aina luokan ykkönen. Tein 16-vuotiaana leuanvedossa 50 toistoa. Etunojapunnerruksia meni sama määrä ja kymmenen yhdellä kädellä.
Koulun alettua yleisurheilukisat olivat aina vuoden kohokohta. Voitin aina kolmiottelun, joka oli silloin ainut laji kisoissa. Kasiluokalla – 14-vuotiaana – tulokseni olivat 60 m 8,6, pituus 5.10 ja neljän kilon kuula 12.80. Tänä päivänä 66-vuotiaana pituudessa jään metrin noista tuloksista, sen sijaan 60 metrin ja kuulan tulokset ovat jotakuinkin samaa tasoa. Jalkapalloa pelailin yli parikymppiseksi, mutta sekin jäi työelämän ja muun menemisen vuoksi. Kipinä kuitenkin säilyi ja seurasin mielenkiinnolla mm. kymmenotteluja lehdistä ja televisiosta.
Kolmekymppisenä aloitin lenkkeilyn ja hiihtämisen Salpausselän maastossa. Lahteen minut toi vuonna 1981 asemoijan värikäs ammatti Eiri-yhtiöillä. Työpaikkaliikuntakisat palauttivat minut takaisin yleisurheilun pariin 34 – 36 -vuotiaana. Työpaikkakisoissa saavutin eri vuosina seuraavia tuloksia: 100 m 12,3, pituus 604 – korkeus 165 – viiden kilon kuula 12,50. Ensi kokeilulla meni myös seivästä 285 ja keihäs lensi 44,44 metriä.
Sitten sain käsiini tuloksia veteraanien 5-ottelusta ja päätin lähteä kokeilemaan – ensimmäisellä kerralla oli tuloksena karvas neljäs tila. Seuraavana vuonna 1993 tuli pronssia – hopeaa vei nenän edestä nykyinen seurakaveri Reijo Häyrinen peräti neljän pisteen erolla. Siitä alkoikin katkeamaton 15 vuotta kestänyt mitaliputki SM-otteluissa, mihin sisältyy 11 kultaista mitalia. Lahden MM-kisoissa tuli sen hetkinen huipennus – pronssitila.
SM-mitaleita on kertynyt noin 80 kappaletta 28 vuotena peräkkäin 12 eri lajissa: pikajuoksuissa, hypyissä, heitoissa, otteluissa, viesteissä ja jopa printtihiihdossa. Arvokisoissa olen saavuttanut viisi mitalia: kaksi pikaviesti hopeaa, yksilölajeissa Lahden MM-pronssin lisäksi Venetsian EM-kisoissa viime vuonna ottelun kultaa ja keihään hopeaa.
Otteluissa kiinnostaa monipuolisuus – aina voi tehdä jotain jonkun lajin eduksi: kestävyyttä, kimmoisuutta, nopeutta… liikkuvuutta unohtamatta. Ottelijoiden perinteinen yhteishenki tuntuu mukavalta. Ja se tunne, kun astellaan calling roomista kentälle…
Myös viestit ovat kiehtoneet, koska siinä on kyseessä joukkueen menestys. Muistaakseni 13 viestimitalia on seuralle saavutettu.
Nykyään käyn noin viisi kertaa viikossa harrastamassa liikuntaa ympäri vuoden. Talvella hiihtoa, kuntopiiriä salilla, juoksua, ynnä muita harjoitteita ja lentopalloa. Kesällä pyöräilen useimmiten Radiomäen urheilukentälle. Siellä voi harrastaa monipuolista liikuntaa yksin tai kavereiden kanssa. Nykyään jonkinasteiset vammat määrittävät valitettavasti harjoitusten tasoa. Alaselän nikamaongelmat ovat haitanneet urheilua, etenkin hyppylajit kärsivät.
Tietokoneaika vei 2000-luvun alussa entisen ammatin kirjapainossa. Sen jälkeen päädyin Jäämestareille liikunta- ja urheilupaikkarakentajaksi 15 vuodeksi. Työ oli varsin raskasta matkatyötä ulkomaita myöten. Kaivatuille eläkepäiville jäin 17.4.2017 ”vanhemman kesäpojan” roolista. Liikunnan ohella harrastuksiini kuuluvat taulujen maalaus ja luonnon seuraaminen.
Aikuisurheilu- ja senioriurheilu on varsin mielenkiintoista sosiaalista toimintaa ja yhdessäoloa samanhenkisten kavereiden kanssa. Tavatessa tulee päivitettyä niin vammat kuin myös positiivisemmat tapahtumat.
Kilpailuhaluja riittää vieläkin kavereiden ”iloksi” – aina ei voi voittaa – ei edes joka kerta!
Ahkeraa ja kontrolloitua harjoitteluintoa kaikille tasapuolisesti näinä poikkeuksellisina aikoina. Nähdään….
