Julkaistu Ikiliikkujassa 6/2020
Kaikilla meillä on jokin seutu ja tienoo missä olemme syntyneet. Meillä iäkkäimmillä ei ole mikään sairaala-laitos, vaan koti, peräkamari. Se mikä on vaikuttanut meidän elinympäristöön, missä olemme lapsuuden ja nuoruuden viettäneet ja kasvaneet, mitä olemme sieltä aistineet.
Oma syntymäseutu on Kurikan Pitkämönkylä, jossa käyvin kansakoulua. Koulumatka oli 2,5 km. Matka sujui kävellen, pyöräillen ja talvisin suksilla.
Sisarussarjaamme kuului kaksi vanhempaa siskoa ja neljä veljeä. Nuorimman ja vanhimman veljen ikäero oli 7 vuotta. Touhua ja tekemistä riitti. Omassa pihassa aina joku keksi tekemistä. Kylän kaveritkin vielä mukaan ja niitäkin riitti, olihan kyseessä sodanjälkeiset suuret ikäluokat. Iän myötä leikit muuttui kisailuksi ja kilpailuiksi. Monia lajeja harrastettiin, kuka oli paras missäkin lajissa.
Mukaan tuli vielä lento- ja pesäpallo. Näissä lajeissa toimin pitkään myös tuomarina. Pesistuomarina toimin aivan pääsarjatasolla saakka. Tuomarikortti minulla on ollut yli 50 vuotta. Korkeushyppy ja moukarinheitto oli nuoruuden parhaat lajit, jotka lopetin alta kaksikymppisenä, kun ei ollut opastajia eikä valmentajia.
Talvella olisi pitänyt tehdä punttitreeniä mutta ei ollut paikkaa. Tehtiin kaverien kanssa koulun kentälle heittorinki. Kylässä oli kyllä hiekkaa, kylän kauppias antoi sementtisäkin, hyvä tuli. Armeijassa Hyrylässä oli Rykmentin mestaruuskilpailut. Korkeudessa sijoituin kylmiltään toiseksi, tulos oli 165. Sain 5vrk kuntoisuuslomaa. Urheilu on ollut mukana koko elämäni kaarella, aina jollakin tapaa. Euroopassa työreissuilla on harrastuksena ollut keilailu. Osallistuin Tsekinmaassa keilakilpailuun ja voitin. Se oli ensimmäinen ja samalla viimeinen keilakilpailu mihin olen osallistunut.
Aikuisurheilu tuli mukaan tai oli aikomus tulla, oliko vuosi 2000, mutta lonkkanivel oli asian suhteen eri mieltä. Haave jäi hautumaan. Marraskuussa 2005 sitten vaihdettiin tekonivel ASR merkkinen, josta on ollut monilla ongelmia. Minulla on mennyt tähän asti hyvin! Kuntoutuksen jälkeen 2006 kesällä oli ensimmäiset kilpailut, moukarilla aloitettiin ja sitten painonheitto, ovathan ne veljeslajit. Edustan Etelä-Pohjanmaan Urheiluveteraania.
Sitä on jatkunut näihin päiviin saakka. Kavereita, ystäviä ja tuttuja on tullut runsaasti. Se on hienoa, myös suuri saavutus ja voitto!
MM- ja EM-kisoissa ei ole tullut menestystä, mutta muutama SM-mitali on tullut, painonheitossa. Ensimmäiset MM-kisat mihin osallistuin, oli Lahdessa, se oli uutena suuri tapahtuma. Kyllä lapsuudessa ja nuoruudessa saatu innostus ja tuntuma urheiluun kantaa pitkälle. Ei tartte uudesta innostua!
