SAUL juttusarja ”Henkilökuvassa” Leo Saarinen

Julkaistu Ikiliikkujassa 1/2021

Leo Saarinen – Kuulan mestari, legenda jo eläessään

Ihan ensiksi käytän hyväkseni muutaman rivin osalta kansallisarkiston monistetta, kun siinä on niin monta hyvää sanaa hyvässä järjestyksessä.

”Vaikkei Leo Saarinen joutunut viettämään huutolaislapsen elämää, lapsuusaika meni isättömänä ja äidittömänä. Sota-aikana koulussa jouduttiin erityisjärjestelyihin ja Leon kansakoulu päättyi 12-vuotiaana. Tämän jälkeen hän kiersi taloissa 4-5 vuotta renkinä. Voisi ajatella tuon ajan olleet kurjaa kasvavalle pojalle. Leo itse pitää niitä jopa elämänsä parhaina vuosina. Hän oppi tekemään työtä, voimat ja taidot kasvoivat, samalla myös ilmeisesti muiden arvostus häntä kohtaan. Armeijasta häntä ei meinattu päästää siviiliin. Hurja kuulantyöntäjä olisi haluttu pitää armeijan leivissä ja valmentaa olympialaisiin. Siviilielämä kuitenkin voitti armeijauran. Oli perhe ja lapset. Urheilussa oli jo niin paljon saavutuksia, että Leo oli yksi niistä suomalaisista urheilijoista, jotka saivat viedä olympiatulta juoksemalla halki Suomen. Tapahtumasta on muistona hieno valokuva kodin seinällä” – Teksti Mauri Pitkänen

Olen Leo Saarisen kutsuttuna haastattelijana. Olen Erkki Osmon poika Vihinen synt. Leivonmäen Rutalahdessa ja Leksaa 16 vuotta nuorempi. Olen nykyisin HU -82 puheenjohtaja ja niin ikään kuulantyöntäjä. Olen tästä tehtävästä hyvin otettu ja mielestäni hyvin sopiva, kun olen Leon treenikaveri ja tunnen hänet paremmin kuin joku toinen. Seuramme on siis Harjun Urh. -82 ry., johon Leo tuli mukaan heti alussa. Aikuisiässä tietenkin työtehtävät ottivat oman osansa ajasta, mutta pystyi kuitenkin hoitamaan useita luottamustoimia. Leolla oli pitkä ura liikealalla, kuten Laaborilla päällikkötason tehtävissä. Hänet tunnettiinkin koko Suomessa nimellä Se Laaborin Saarinen. Kymmeniä vuosia meni myös Suomen Ladun toiminnoissa, jossa organisointia riitti, mutta kuitenkaan koskaan urheilua ei niputettu ym. sarjaan.

Ja sitten varsinaiseen aiheeseen: aikuisurheilijoiden mm. kilpailuja on järjestetty jo melko pitkään, ja niitä on käyty melkein kaikilla maailman mantereilla. Yksi kestokävijä ja kestomenestyjä on ollut Leo Saarinen. Mitalisade alkoi 70-vuotiaana. Mukana lajit kuula, kiekko, moukari, paino ja heitto 5-ottelu. Leon mielestä muut heittolajit ovat ns. oheislajeja ja tukevat harjoituksellisesti hyvin myös kuulan tuloskuntoa ja tietenkin tuleehan niistä mitaleitakin.

Leon olohuoneen seinällä roikkuu pitkä rivi arvokisamitaleita MM ja EM kisoista, suurin osa kultaisia. Määräksi mainitsi 150 – 160kpl. Kuulantyönnössä Leo on tehnyt maailmanennätyksen sarjoissa M70, M75, M80, M85 ja M90 ja tuleeko vielä lisää, mitään estettä sille ei ole näkyvissä. Kuka panee paremmaksi.

Kysyin hänen perhesuhteistaan, ja hän kertoi, että on ollut vaimo ja kaksi lasta, ja on myös lapsenlapsia. Ja nuo lapset ovat antaneet hänelle lempinimenkin: Kuulapappa. Leo kertoilee mielellään näistä lapsista ja samalla tuntuu, että hänen muutenkin hyvä ryhtinsä vieläkin vähän paranee, – taitavat olla ukolle aika tärkeitä.

Esitin Leolle kysymyksen, mistä kipinä aikuisurheiluun (ent. veteraaniurheilu) syttyi – oliko niin että kun vertailit tuloksia toisiin kilpailijoihin, niin tajusit että menestymisen mahdollisuudet olivat olemassa, vai liittyikö siihen muutakin. Ja hän vastasi, että kyllä liittyy muuta. Vaimoni kuoli -90 luvun alkupuolella ja pian tyttäreni oli minulle sanomassa, että isä, elämä jatkuu, keinutuolimiestä sinusta ei tule tekemälläkään. Sinulla on vaihtoehtoja, mieti niitä. Se ratkaisu minkä silloin tein oli minulle sopiva, eikä ole tarvinnut katua.

Leo urheili monipuolisesti, yksi laji oli lentopallo, jota hän pelasi Homenokat nimisessä seurassa. Nimestäkin voi päätellä, että kyseessä olivat hieman iäkkäämmät urheilijat. Erityisen mieleenpainuvia olivat ottelut Sikariporrasta vastaan, olihan vastapuolella esim. entinen presidenttimme Mauno Koivisto. Vuonna 2009 Saariselle tuli kutsu presidentin linnaan Suomen itsenäisyyspäivän juhlille. Leo osallistui tilaisuuteen seuralaisenaan toinen aikuisurheilijamme Hillevi Toikka, laji kilpakävely.

Leo Saarinen persoonana: ulospäin suuntautuva, seurallinen ja huumorintajuinen, nauraa myös kaverin kertomille jutuille. Ja jos on kysymys urheilusta jakaa asiantuntemustaan mielellään niin tutuille kuin vieraammillekin, jos näkee sen järkeväksi. Jos on jokin asia mitä hän ei tiedä, hän kyllä ottaa siitä selvää. Käsipäivää hänelle ei kannata tarjota, koska siinä murtuu luut. Alkoholi ja tupakka eivät ole kuuluneet Leon elämäntapoihin, kerron tämän tässä vaiheessa siksi, ettei loppukaneettivaiheessa jollekin jäisi väärää käsitystä asiasta.

Ja sitten se viimeinen tarina: Leon ikään liittyi hänen täyttäessään 90 vuotta myöskin lääkärintarkastus. Kysymyksiä oli paljon, osa rasti ruutuun systeemillä ja joissakin kysymyksissä hieman keskusteltiinkin. Lopulta viimeinenkin kysymys oli käyty läpi ja lääkäri sanoi, että ”tämä oli nyt tässä, hyvää kesää ja pitkiä kuulakaaria”. Käteltiin ja hyvästeltiin. Leo oli päässyt jo ulko-ovelle ja ovikin oli raollaan, kun lääkäri muisti ja huuti perään, että käytättekö alkoholia. Tähän Leo vastasi: ”Oliko tuo kysymys vai tarjous?”

Teksti: Erkki Vihinen
Kuvat: Erkki Vihinen ja Leon kotiarkisto