Julkaistu Ikiliikkujassa 2/2021
Miksi kävellä, kun voi juosta, juoksija luonnostaan
Annemari ”Annukka” Kiekara
Olen saanut elää tämän Suomen parhaimman naiskestävyys juoksijan kanssa lähes kuusi vuotta, kerron teille minkälainen on henkilönä Annemari Sandell, jonka nimisenä useat ihmiset tuntevat tämän jo aikuiseksi kasvaneen ihmelapsen.
Annemari syntyi tammikuussa 1977 Kalannissa, joka nykyään kuuluu Uuteenkaupunkiin. Perhe asui metsän keskellä maaseudulla, jossa katulamput eivät loistaneet lenkkipoluilla. Perhe, johon kuului isä Kaj ja Äiti Marja-Leena, tutummin Mama ja Papa ja sisko Sonja. Sonja on myös lahjakas juoksija. Perhe eli hyvin tiivistä perhekeskeistä elämää. Tiukkaa oli, koska vain äiti kävi pääsääntöisesti töissä. Siksi niin lahjakas Annukka valitsi hiihdon sijaan juoksun ja loppu onkin Suomen urheiluhistoriaa.
Annukan elämä oli tasapainoista, jo lapsena hän erottui lahjakkaana juoksija, siitä muistona on nykyäänkin useat kymmenet ikäkausi ennätykset. Hän kävi koulun loppuun ja pääsi ylioppilaaksi, jo silloin hän oli huippujuoksija ja juoksu vei nuorta naista ympäri maailmaa. Perheessä kunnioitettiin uskonnollisia arvoja, joka vielä nykypäivänäkin näkyy Annukan elämässä. Isä Kajn merkitys Annukan uralla on valtaisa, hänet muistetaan kello kädessä radan reunalla kannustaneena isänä, joka myös valmensi Annukan menestyksiin. Annukka vieläkin muistelee isäänsä lämmöllä ja rakkaudella, myös allekirjoittanut muistaa hänet hyvin juoksuratojen persoonana.
Annukan ura on ollut mittava ja pitkä. Ura on kestänyt yli neljäkymmentä vuotta, josta Yleisen sarjan huipulla käsittämättömät lähes kolme vuosikymmentä. Ikäkausi- ja yleisen sarjan SM-mitaleja kymmenittäin, viimeiset kolme SM-kultaa viime vuonna. Annukan ensimmäinen arvokisa oli 13-vuotiaana. Nuorten MM-kilpailuissa Bulgariassa, josta hän muistaa päällimmäisenä koti ikävän. Hänen huikea ura, jossa ensimmäinen Yleisen sarjan MM-kisa oli Saksassa vuonna 1993 kuusitoista vuotiaana, nuorena ihmelapsena. Radalla tuli useita MM- ja EM-edustuksia, ollen EM-kisoissa viides ja MM-kisoissa seitsemäs. Uran pahin pettymys tuli omasta mielestään Atlantan Olympialaisissa 1996, jossa alkuerässään hän juoksi nykyisen 10000 m Suomen ennätyksensä 31.40, loppukilpailuissa kova ulkoinen paine oli kestämätön ja Annukka tuli pettyneenä maaliin 12:ta. Kun kysyn, tai joku kysyy mitä hän pitää uransa parhaimpana saavutuksena, yllätykseksi hän mainitsee nuorten maastojuoksun maailman mestaruuden 1995. Kun asiaa hiukan pohtii ymmärtää saavutuksen arvon, jota todennäköisesti ei kukaan Suomalainen tule saavuttamaan uudestaan. MM-maastoista hänellä on myös Yleisen sarjan pronssi, joka on myös aivan huikea saavutus, jota arvostetaan vieläkin maailmalla, paljon enemmän kuin kotimaassaan. Vielä tänä päivänä, kun Annukalle haetaan kilpailuja maailmalla, avautuu ovet välittömästi, kun mainitaan nimi Annemari Sandell. EM-Maastoista Annukalla onkin värisuora, eli kulta, hopea ja pronssi.
Urasta voisi kirjoittaa kirjan, sitä on jo monet kyselleet ja varmasti myös se joskus julkaistaan.
Henkilökuva ei ole luettelo saavutuksista, vaan kuva henkilöstä itsestään. Annukka, jolla minäkin häntä kutsun, on sydämellinen ihminen. Vaikka hän on saavuttanut uskomattoman paljon urheilussa, hän on todella vaatimaton, ehkä liiankin vaatimaton. Hän on aina auttamassa toisia, jopa niin että välillä unohtaa omat voimavaransa. Se miksi Annukka menestyy juoksussa, on peräänantamattomuus, joka näkyy hyvässä ja pahassa, hyvässä siinä, että on esimerkillinen valmennettava, kova työntekijä. Huonossa siinä, että vaikka reiden lihakset olivat irti poikki, hän lähti kilpailuun. Hänen on haasteellista oppia sana väsynyt ja vielä haastavampaa reagoida siihen oikein. Annukka on hyvä äiti. Lapset, joita hänellä on kolme ovat erittäin tärkeitä, mikään ei mene niiden ohi, ei edes juoksu. Annukka on kuitenkin yhdistänyt perhe-elämää niin, että usein lapset kulkevat mukana leireillä ja kilpailuissa, lapset ovat myös mukautuneet siihen, että heillä on äiti, joka työkseen juoksee. Tämä on keskimmäisen lapsensa mielestä noloa, kun äiti ei tee mitään töitä, vaan juoksee.
Annukka on eläinrakas, jo lapsena hänellä oli kodin pihapiirissä eläimiä kanoista lampaisiin. Ehkä tärkein eläin on Annukan Ami-poni, Ami on ollut Annukan elämässä 90-luvulta asti, nykyään Ami mamma on 34-vuotias ja yhä kotipiirin asukas. Eläinrakkaalla Annukalla, eli meillä on kaksi koiraa, kissa sekä kolme heppaa, nämä kaikki luetaan perheenjäseniksi meillä.
Koska allekirjoittanut on aviopuoliso, on pakko mainita myös näkökohta puolisona. Annukka on avioliiton valo. Annukka on puolisona ymmärtäväinen ja anteeksi antava, joka on silottanut minunkin karkeat kohdat. Olen kasvanut ihmisenä enemmän näinä kuutena vuotena, kuin koko elämän aikana. Siis aviopuolisona parempaa vaimoa ei mies ei voi saada, ja sitä yritän arvostaa ja kunnioittaa joka päivä yhä enemmän.
Annukka aikuisurheilijana on vasta alussa, uskon että hän tulee olemaan mukana aikuisurheilussa pitkään, se miksi hän ei ole vielä osallistunut aikuisurheilu kilpailuihin on varmaankin se, että ura yleisessä sarjassa on vielä kesken. Hänen mielestään ei niitä voi ihan suoraan yhdistää. Uskon ja tiedän, että Annukka tulee olemaan mukana tulevaisuudessa, on jopa väläyttänyt, että olisi mukana Tampereella MM-kilpailuissa 45-sarjassa 10000 m. Aika näyttää kuinka kauan ura vielä jatkuu yleisellä tasolla, nytkin hänellä on kirkkaana tavoitteena tehdä Olympia historiaa olemalla Tokion Olympia maratonin lähtöviivalla.
Moni ei tiedä, että Annukka on huippu valmentaja itsekin. Hänen valmennuksessaan on useita aivan kärki viisikkoon kuuluvia naiskestävyysjuoksijoita. Yhteensä hänellä on 13 valmennettavaa aikuisurheilussa. Leirejä aikuisurheilijoille jatkamme heti kun Korona kurimus hellittää.
Kuten kirjoitin, Annukasta saisi helposti kirjan, kaksi, tässä jotakin Annukasta henkilökuvana. Annukasta tästä vaatimattomasta ihmelapsesta, joka on kasvanut aikuisurheilijaksi.
Mika Kiekara
