31.5.202113.1.2023 SAUL juttusarja ”Henkilökuvassa” Marja Niska

Julkaistu Ikiliikkujassa 2/2021

Marja Niska: Urheilusta positiivista energiaa

Urheilu on aina ollut osa 58-vuotiaan Marja Niskan elämää. Joukkuelajeista yleisurheilun pariin siirtyneelle urheilijalle tärkeintä on kentältä saatu positiivinen energia ja hyvä fiilis.

Marjalla on vahva tausta joukkuelajeissa ja hän on pelannut jää- ja kaukalopalloa SM-sarjatasolla sekä myöhemmin aikuisiällä salibandyä ja ringetteä.
– Olen aina tehnyt kaikkea mahdollista. Kaveriporukalla lähdimme pelaamaan kaukalopalloa puulaakiin.
Sieltä Marja pelikavereineen houkuteltiin Jyväskylän Seudun Palloseuran vastaperustettuun naisten jääpallojoukkueeseen.
– Menin Ouluun opiskelemaan ja siellä OLS:iin pelaamaan. Pelasin kaikkiaan kymmenen vuotta jääpalloa. Lasten jälkeen tuli salibandy. Nyt käyn vanhan seurani treeneissä kerta viikkoon silloin kun se passaa, mutta en pelaa enää peleissä.
Lapsena hän harrasti hetken yleisurheilua ja on aina ihaillut 7-ottelua, vaikka ei olekaan kisannut eikä otellut yleisurheilussa ennen aikuisurheilu-uraansa.
– Se vaan on minusta niin hieno laji, hän sanoo.

Muutama vuosi sitten Marja oivalsi, että jos haluaa toteuttaa haaveitaan yleisurheilun suhteen, nyt siihen olisi viimeinen hetki.
– Nousi ajatus siitä, että olisi hienoa vetää edes kerran elämässä 7-ottelu läpi.
Hän mainitsi nuorelle työkaverilleen, että olisi mahtavaa harjoitella ja opetella lajia. Työkaverin kannustuksesta Marja otti yhteyttä Tampreen Pyrintöön ja kokeili kymmenen kerran tutustumistreeneissä eri lajeja kesällä 2018.
– Lähdin kokeilemaan. Jatkoin syksyllä kerran viikossa. Sen talven opettelin ja olihan se välillä melkoista räpiköimistä.
Treeniporukka koostui eri-ikäisistä ja tasoisista aikuisista.
– Kannustus oli loistavaa. Se auttoi, kun huomasi että yksi on yhdessä (lajissa) parempi ja toinen toisessa.
Ensimmäisten treenikuukausien ja talven aikana kilpaileminen ei käynyt edes mielessä.

Ensimmäinen kilpailukesä

Yllätyksekseen Marja löysi itsensä Orivesi Gamesien kilparadoilta seuraava kesänä. Kisoja oli mainostettu rentona tapahtumana – ja sitä se olikin. Kilpakumppanit kannustivat myös muihin kisoihin.

Myöhemmin kesällä Marja lähti Miia Uskalinmäen yllyttäessä ensimmäisiin yleisurheilun SM-kilpailuihinsa Turkuun opettelemaan kilpailemista. Kisat jännittivät ”aivan hirveästi”. Onneksi Miia ja Anne Huiko olivat rohkaisemassa ja neuvomassa niin korkeushypyssä, 100:lla  kuin 200 metrilläkin.
– Aloitin korkeuden kauhean alhaalta. Yllätin itsenikin kuinka korkealta menin, kun ei tavallaan ollut kovin paljon odotuksia.
Tuloksena oli 128 sentin ylitys ja lajivoitto N55-sarjassa ensimmäisten SM-kilpailuiden ensimmäisessä lajissa. 200 metriltä Marja nappasi pronssimitalin ja sijoittui 100 metrillä neljänneksi.
– Oli huikeaa kilpailla 100 metrin juoksussa niitä vastaan, joita on vuosien varrella seurannut ja ihaillut, kuten Tuija Helander.

7-ottelu – vihdoinkin!

Kauan odotettu ensimmäinen 7-ottelu oli vuorossa Helsingissä moniotteluiden SM-kilpailuissa syyskuun lopussa. Marja vei ottelun hienosti loppuun, vaikka jäi pituudessa ilman tulosta. Se harmitti ja vei hohtoa omasta kisasta. Samoin se, että hän oli ainoa sarjassaan.
– Olin kaikesta huolimatta ihan tyytyväinen. Enemmänkin. Onnellinen.
– En ole oikeastaan missään lajissa huippu, olen aika tasainen. 200 metriä ja korkeus ovat ne, joista saan tällä hetkellä eniten pisteitä. Paljon on jokaisessa lajissa parannettavaa, mutta onneksi treenaaminen on kivaa, Marja analysoi itseään ottelijana.

Iloiset kisayllätykset saivat jatkoa Tampereen halli-SM-kisoissa, kun Marja juoksi hyvät ajat ja voitti 60:n ja 200 metrin juoksut. Erityisesti 200 metrin voitto oli makea, sillä hän ohitti kovat kilpakumppanit Kati Oikarisen ja Tiina Hakomäen kalkkiviivoilla. Koronapandemian vuoksi torsoksi jääneellä kesän 2020 kisakaudella Marja osallistui Jyväskylän SM-kisoissa useampaan lajiin ja nappasi kisoista hienon mitalivärisuoran.
Vaikka Marja on menestynyt SM-tasolla heti aikuisurheiluharrastuksen alkumetreiltä asti, hän korostaa, että tärkeintä on se, että urheilusta saa energiaa ja hyvää oloa; tulokset ja mitalit ovat toisarvoisia sen rinnalla.

Aitahaaste

Ottelua ajatellen pika-aidat on haasteellisin laji, eikä aitavälien juoksu kolmella askeleella ole kisoissa vielä onnistunut.
– Harjoituksissa joudun hakemaan askelluksen ja luottamuksen edes yrittää. Kisassa se ei vielä onnistu, kun ei pysty vetämään alkulämppää vastaavasti.

Myös telinelähtö vaatii vielä harjoittelua.
– Kilpailen enemmänkin itseni kanssa, että pystyisin kehittymään ja oppimaan uutta. Pyrin tekemään rennon parhaan suoritukseni. Jos joku on oikeasti minua parempi, niin hän on. Se antaa positiivista virtaa, kun huomaa, että jos tuo pystyi tuohon, niin minullakin se voi olla mahdollista.

Salibandyn Marja joutui aikanaan lopettamaan selkävaivojen takia, mutta on monipuolisella yleisurheilutreenillä saanut pidettyä selän kunnossa. Marjalla ei ole henkilökohtaista harjoitusohjelmaa, vaan hän käy Pyrinnön yleisurheiluharjoituksissa kaksi kertaa viikossa ja kertaalleen omatoimisesti. Viime syksyyn asti ohjelmaan kuului myös ringette- ja salibandyharjoitukset.

Koronakeväänä, kun seurojen harjoitukset loppuivat, Marja kävi Virpi Hannukselan organisoiman sekalaisen treeniporukan kanssa virtuaalikisailemassa. Treenikaverit ovat Marjalle tärkeitä ja kisoissa on kiva nähdä tuttuja ympäri Suomen.
– Vaikka tämä on yksilölaji, tämä on myös sosiaalista toimintaa. Minulle on tullut sellainen olo, että minut on otettu avosylin vastaan.
– Jokainen, joka osallistuu aikuisurheiluun on jo voittaja; silloin tekee töitä oman hyvinvointinsa eteen ja elämänlaatu paranee.

Sähäkkyyttä joukkuepeleistä

Marja on huomannut, että joukkuepelit tuovat yleisurheiluun sähäkkyyttä ja henkistä kanttia tilanteisiin, joissa pitää jaksaa, vaikka tuntuisi pahalta.
– Pohjimmiltani olen joukkuepelaaja, mutta minulle on tehnyt hyvää, että saan palautetta omasta suorituksestani.

Nyt kun pitkään haaveena ollut 7-ottelu on suoritettu, on Marjan päämääränä löytää uusi tavoite. Osa-tavoitteina on parantaa voimatasoja, aitajuoksun tekniikkaa ja muidenkin lajien tulostasoa.
– Tarvitsen aina jonkun päämäärän mitä kohti menen, silloin jaksan paremmin tehdä ja lähteä huonolla kelilläkin lenkille.
Nyt koronatalvena harjoitusten suunnittelu on ollut kuitenkin hankalaa, koska harjoituspaikat kuten Pirkkahalli on suljettu.

Marja on osallistunut kahdelle Aikuisurheiluliiton järjestämälle harjoitusleirille Pajulahdessa ja kiittää eri lajien valmentajien ammattitaitoa.
– Upeaa, että järjestetään näitä erilaisia leirejä. Minulle ne ovat antaneet ihan valtavasti. Ne ovat olleet suorastaan voimaannuttavia. Ne tuovat valtavasti positiivisuutta, kun saa elää sellaisessa urheilijan kuplassa hetken aikaa. Pääsee irti arjesta ja saa keskittyä vain ja ainoastaan urheiluun.

Marja on saanut vinkkejä myös mielilajinsa 7-ottelun spesialistilta Tiia Hautalalta.
– Olen päässyt muutaman kerran treenaamaan Tiian opeilla, ja hän on vähän jeesannut tekniikassa ja kertonut miten voi harjoitella, ja se on aivan huikeaa.

Urheilu on Marjalle voimavara, vastapaino arjelle ja keino purkaa stressiä.
– Joskus tuntuu ettei jaksaisi lähteä treeneihin, mutta kun lähtee, niin tulee uudestisyntyneenä takaisin.
– Urheilu on merkittävä osa omaa hyvinvointia. Se on hetkessä elämistä; silloin en voi miettiä elämän vaikeita hetkiä. Jos ei ole siinä hetkessä, suorituksesta ei vaan tule yhtään mitään.
Urheilun kautta saatuja kokemuksia voi siirtää muille elämän osa-alueille; se antaa varmuutta siitä, että olen riittävä ja arvokas, ja minä osaan ja pystyn.

Teksti: Sanna Hillberg

Kuvatekstit (kuvat ovat Marjan kuva-arkistosta ja julkaisuun on pyydetty & saatu lupa muilta kuvissa esiintyviltä):