Ikiliikkuja-lehden pääkirjoitus 1/2022 julkaistaan poikkeuksellisesti ennen lehden ilmestymistä. Aikuisurheilijat ovat joutuneet tiukkaan tilanteeseen vuodenvaihteessa. Pääkirjoituksessa otetaan kanttaa tähän ajankohtaiseen tilanteeseen.

Ei luovuta liikunnasta – katseet kohti Tamperetta

Alkuvuoden rajoitukset ja sulkutoimien voimallisuus yllättivät. Myös Aikuisurheiluliitossa hämmästyttiin rajuista toimista liikuntaa ja urheilua kohtaan. Ehkä yleisesti liikuntaa edistävät järjestöt ja liikunnan ammattilaiset pitävät liikunnan terveyden ja hyvinvoinnin vaikutuksia niin itsestään selvinä, että viranomaisten tiukat päätökset pääsivät taas yllättämään. Samalla myös viime aikoina niin voimakkaasti yhteiskunnassa esillä oleva keskustelu yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta unohtui.

Tiukoista rajoitustoimista on syntynyt vilkas keskustelu liiton jäsenistössä syystäkin. Ovatko rajoitukset oikeasuhteisia ja toteutuuko niissä yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Olympiakomitea sai onneksi neuvoteltua erityisoikeudet ammattiurheilijoille, lapsille ja nuorille. Sen sijaan aikuisurheilijoilla ei ole ollut harjoitteluoikeuksia. Emme saaneet edes neuvoteltua Suomen EM-joukkueen urheilijoille erityisoikeuksia.  

Kaikki tämä tässä ajassa, kun ”tiedolla johdetaan”. Tiedon perusteella liikuntapaikat ja tapahtumat ovat tartuntojen osalta matalan riskin kategoriassa. Lisäksi liikuntaa harrastavat tiedostavat perusperiaatteen, että sairaana ei harjoitella. Tiedämme, että Suomi ikääntyy ja ”liikunta on lääke”. Lisäksi tiedetään, että kun ihmiseltä otetaan pois itselle tärkeät asiat, se heikentää sekä henkistä ja fyysistä hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä. Monille liikunnan kieltäminen sen sijaan lisää pahoinvointia. Kaikesta edellä mainitusta huolimatta kävi näin. En olisi oikeasti uskonut.

Mitä tästä jäi opittavaksi? Aikuisurheilun edunvalvontaan tulee panostaa enemmän.

Järjen ääni – toimintaa tulisi rajoittaa vain pakkotilanteissa

Liikunta ja urheilu sen hyvinvointivaikutuksineen ja terveydenedistäjänä on sysätty sivuun, kun toisessa vaakakupissa puhutaan akuutista terveydestä ja hengestä. Lyhyellä aikavälillä asia on täysin ymmärrettävä, mutta tämä vuosi on jo kolmas peräkkäinen, kun toiminta laitetaan sulkuun. Onko pidemmällä aikavälillä ajatellen liikunnan ja urheilun rajoittaminen oikeasti tehokas ja vaikuttava keino. Terveydenhuollon kapasiteettia ei ole lisätty, vaikka reservissä on riittävästi ammattilaisia. Vaihtoehtokustannuksista ei käydä järkevää keskustelua.

Pandemian aikana urheiluseurat ovat olleet suurimpia kärsijöitä, jotka toteuttavat pitkälti vapaaehtoistoimin kansakuntamme hyvinvointia ja toiminnallisuutta – kansankuntamme kivijalkaa. Sitä toimintaa ei pysty korvaamaan kukaan tai mikään. Nyt jo tiedetään, että 20 % harrastajista on jäänyt pois toiminnasta. Urheiluyhteisössä on totuttu ja opittu muutoksiin ja epävarmuuteen sekä järjestämään toimintaa terveysturvallisesti ja vastuullisesti. Miksi sitä ei oteta huomioon.

Taloudellinen tilanne liikunnan ja urheilun kentällä niin seuroissa, urheilujärjestöissä sekä myös kaupallisella puolella on erittäin haastava. Kun toimintaa rajoitetaan, näkyy se myös taloudessa. Valitettavasti myös Aikuisurheiluliiton osalta. Kun toimintaedellytykset on viety, niin lisämurhetta tuo talouden ansainta. Seurat ja urheilujärjestöt elävät toiminnalla. Harvalla seuralla on muuta omaa pääomaa.

Näkymä valtion avustuksiin ei ole myöskään kovin rohkaiseva. Urheiluyhteisön yhteinen kanta on ”Ei leikata urheilusta ja liikunnasta”, sillä se olisi lyhytnäköistä. Elinvoimainen seuratoiminta on suomalaisen yhteiskunnan voimavara, jota ei kannata menettää.

Kiitos yhteistyöstä

Synkistelyn keskellä on paljon myös ilonaiheita. Iso kiitos teille urheilijat, jäsenseurat, Ikiliikkujan tilaajat, Sydänsairaala, Sportmixer sekä muut yhteistyökumppanit yhteistyöstä. Ilman teitä ei ole meitä!

Synkistely sikseen – katse kohti Tamperetta

Iloksi voin ilmoittaa, että Tampere on edelleen sitoutunut järjestämään Masters tason arvokilpailut. Ensi kesänä kilpaillaan WMA:n MM-kilpailut. Tämän jälkeen pääsemme seuraavana kesänä nauttimaan IMGA:n Euroopan Masters Festivaaleista. Kuinka moni on teistä kokenut Masters Games tunnelman? Joten suunnataan katsetta kohti parempaa tulevaisuutta ja kilpailuja Tampereella.

Stay Positive.

Oki Vuonoranta

Toiminnanjohtaja

Suomen Aikuisurheiluliitto ry