Voimaa kansalle!
Christer Sundqvist, biologi, FT
Vaikka ravitsemustiede on ristiriitoja täynnä oleva nuori
tiedesuuntaus, voidaan jotain sentään pitää lähes varmana ravinnon suhteen
lihasvoiman ylläpidossa ja kasvattamisessa.
Tutkittua tietoa proteiinista
Valkuaisaineiden eli proteiinien merkitystä lihasten
kasvussa on tutkittu erittäin vilkkaasti. Proteiinin suhteen ei todennäköisesti
kannata pihtailla. Kohtuullisen reilu proteiininsaanti on hyväksi urheilijoille
erityisesti voimantuoton optimoinnin kannalta. Liiallinen proteiininsaanti (yli
20-25% kokonaisenergiasta) menee kuitenkin käytännössä hukkaan, koska sitä
ylimäärää ei pystytä proteiinin hyödynnettävyyden asettamien rajoitteiden takia
käyttämään hyväksi lihasten kasvuun.
Tiedetään lukuisista tutkimuksista, että korkeaproteiininen
ruokavalio lisää kylläisyyttä, jolloin urheilija mahdollisesti hyvinkin
saavuttaa proteiinitavoitteen, mutta energiansaanti jää liian vähäiseksi.
Käytännössä ne urheilijat, jotka tavoittelevat tehokasta lihasten kasvua,
yllättäen hyötyvät maltillisesta proteiinisaannista ja panostuksesta
ruokavalioon kokonaisuutena (riittävästi rasvaa ja suojaravintoaineita).
Proteiinien hyötyjä liioitellaan yleisesti
ravintolisämainoksissa. Hyödyllistenkään asioiden liioittelu ei ole järkevää.
Pahimmillaan liian isot proteiiniannokset ravintolisien muodossa voivat
haittavaikutusten takia koitua urheilijan kohtaloksi. Sopivan yksilöllisen
annoksen löytäminen proteiinilisien suhteen voi olla hyvin haastavaa. Urheilija
tekee viisaasti keskittyessään proteiinintarpeen suhteen aitoon ruokaan.
Harvoin ruoan kautta saadaan liikaa proteiinia. Sen sijaan varsin edullisilla
proteiinilisillä helposti saavutetaan liiallinen proteiinin saanti. Älä kerro
tätä ravintolisäkauppiaille!
Tutkijat ovat viisaasti ihan viime aikoina korostaneet
proteiinien kokonaismerkitystä keholle. Kehossamme on proteiinia muuallakin
kuin lihaksissa. Ravinnon proteiinia tarvitaan erilaisten yhdisteiden, kuten
hormonien, rakentumiseen. Riittävä proteiininsaanti onkin ravitsemuksen yksi
tärkeimmistä perusasioista, joten proteiinit luokitellaan suojaravintoaineiksi.
Proteiininsaanti on kuitenkin korostunut viime vuosina liikaakin. Monet
nauttivat proteiinia turhan paljon. Hyvin pieni osa ravinnon proteiinista
päätyy lihakseen. Suuresta proteiininsaannista voi olla pitkän ajan kuluessa
terveysriskejä. Tästä asiasta tosin kiistellään. Kokonaisuus on ilmeisesti
tärkeämpää kuin yksittäiset tekijät ravinnossa.
Todennäköisesti ei ole suurta merkitystä sillä, nauttiiko
harjoittelun jälkeen proteiinin palautusjuomana (ravintolisä) vai syömällä
vastaavan määrän proteiineja kiinteän ravinnon muodossa. Huomattavasti suurempi
merkitys lihaskasvussa on syödä proteiinipitoista ravintoa niin, että
yksittäiset harjoitukset voidaan suorittaa tehokkaasti, saadaan hyvä
harjoitusvaste ja harjoituksesta palautuu riittävän nopeasti ja tehokkaasti.
Vähintään yhtä olennaista on ymmärtää pitkän aikavälin tavoitteet, johon
kuuluvat riittävä energian, ravinteiden, nesteiden ja rakennusaineiden saanti,
joiden avulla jaksetaan harjoitella kehittävästi kuukaudesta toiseen ja
pysytään ennen kaikkea terveenä.
Lyhyesti sanoen, kaikki urheilijat hyötyvät siitä, että
saadaan riittävästi proteiinia ravinnosta. Mikä sitten on riittävästi, on hyvin
visainen asia, sillä me olemme yksilöinä niin erilaisia. Kokeilemalla asia
selviää, ei se sentään tätä vaikeampaa ole.
Tutkittua tietoa energiasta
Pitkään luultiin, että lihas ei voi kasvaa, jos energiaa
saadaan ruoasta vähemmän kuin kulutetaan. Lähes säännönmukaisesti valmentajat
suostuttelivat urheilijoita kasvattamaan lihaksia syömällä yli tarpeen, eli
treenaamalla ”plussakaloreilla”. Tarkat tutkimukset ovat äskettäin
paljastaneet, että tämä ei ole kuin osaksi totta. Jos urheilija on esimerkiksi
aloittelija tai vähemmän on treenannut lihasvoimaa, tutkimustulokset ovat
kiistattomasti osoittaneet, että miehet ja naiset voivat energiavajeessa
(laihduttaessa) kasvattaa voimaharjoittelulla samaan aikaan lihasmassaa ja
vähentää kehon rasvan määrää. Vaatimuksena tämän tavoitteen saavuttamisessa
näyttäisi olevan isojen luurankolihasten erittäin tehokas voimaharjoittelu ja
riittävä proteiininsaanti.
Kestävyysharjoittelulla ei juurikaan pystytä kasvattamaan
lihaksia, jos ei lähtötaso ole aivan surkea, jolloin treenamattomuudesta edes
jonkinlaiseen treeniin siirtyminen jo sinällään kasvattaa lihaksia.
Kestävyyslajien harjoittelijan on pidettävä myös mielessä lihashiilihydraattien
(glykogeenin) määrän heilahtelu. Täydessä lihasglykogeenilastissa tämä seikka
hämää urheilijaa kuvittelemaan lihasten äkisti kasvaneen. Kun urheilija on
energiavajeessa ja rajoittaa erityisesti hiilihydraattienergiaa lihasten koko
pienentyy usein hieman jo pelkästään siksi, että lihasten glykogeenivarastot
eivät ruokailujen jälkeen täyty normaalisti. Hiilihydraatit sitovat nimittäin
itseensä lihaksissa kolminkertaisesti vettä, minkä takia lihasmassa saattaa
helposti vähentyä parikin kiloa ilman, että toiminnallinen lihasten
proteiinimassa vähenee. Pelkän lihasmassan tuijottelu ei siis todista mitään
varsinaisesta lihasvoimasta. ”Mitä sinä niitä vesiäsi heiluttelet”, kuuluu
humoristinen lausahdus kehonrakentajalle sekä sitä lausahdusta seuraava
juoksupyrähdys turvaan.
Fitnessurheilijoista tiedetään, että kun he treenin
joissakin vaiheissa tavoittelevat hyvin alhaista rasvaprosenttia, väistämättä
menettävät lihasmassaa. Rasvamassan ja kehon painon ohella myös lihakset
tuuppaavat pienentymään, kun kehon rasvan määrä laskee hyvin alhaiseksi. Tämä
johtuu siitä, että kehon toimintoihin (verenkierto, hengitys, aineenvaihdunta,
aivotoiminta) pitää saada energiaa ja keho pitää huolen siitä, että lopuista
vähistä energioista (erityisesti rasvoista) pidetään tiukemmin kiinni. Jos
energiansaanti ei ole riittävää, proteiineja käytetään tavallista enemmän myös
energiaksi eikä niitä silloin pystytä käyttämään tehokkaasti lihaskasvuun.
Proteiineja irrotetaan silloin yhä enemmän vaivalla hankituista
lihasvarastoista.
Apulaisprofessori Juha Hulmi toteaa, että lihasmassan
ylläpito energiavajeessa käy paljon harjoittelevalla urheilijalla koko ajan
vaikeammaksi mitä enemmän lajissaan harjaantuu. Energiavajeen jatkuessa pitkään
on aivan mahdotonta ylläpitää lihasmassaa ja -voimaa. Yhtenä syynä tähän
epäkohtaan kovaa treenaavilla on treenin laatu. Energiavajeessa treeniä on
mahdotonta toteuttaa yhtä intensiivisesti kuin energiavarastojen ollessa
täynnä. Harjoitus ei enää tarjoa riittävästi kasvuärsykkeitä lihaksille.
Lisäksi treenin jälkeen ravinnosta ei saada riittävästi tukea levossa
tapahtuvaan lihasten kasvuun eli olennaiseen lihasproteiinisynteesiin.
Lyhyesti sanoen, kaikki urheilijat hyötyvät siitä, että
saadaan riittävästi energiaa ravinnosta ja muistetaan levon merkitys.
Tutkittua tietoa muusta kuin proteiinista
Lopuksi vielä selvyyden vuoksi, että lihaskasvuun tarvitaan
proteiinin lisäksi rasvaa, riittävästi vitamiineja ja mineraaleja,
puhumattakaan siitä, että lihas kasvaa levossa. Pelkkä proteiineihin
panostaminen ei tuo lihaskasvua.
Tarvitsemme ravinnosta lukuisia vitamiineja (erityisesti
B-ryhmän vitamiineja) sekä kivennäis- ja hivenaineita (erityisesti magnesiumia,
rautaa ja sinkkiä), jotta kehomme toimii hyvin. Puutteet suojaravintoaineiden
saannissa voivat näkyä esimerkiksi lisääntyneenä sairasteluna ja voimattomuuden
tunteena.
Suomalaisessa peruskesässä nesteiden riittävä saanti ei
juurikaan ole ongelma. Yleensä pelkkä vesi on sopiva janojuoma, mutta hyvin
pitkäkestoisissa ja kuumissa olosuhteissa runsaampi hikoilu lisää suolan ja
muiden mineraalien saantitarvetta.
Sopivan joustava suhtautuminen elämään ja ravitsemukseen on
tutkimusten mukaan erittäin tärkeässä roolissa. Tiukka asenne ei kaikilla
välttämättä lisää stressiä, mutta silloin kun näin tapahtuu, se voi olla
urheilua harrastavalle ja lihasvoimaa hankkivalle suurenakin ongelmana ja
suoranaisesti urheilijan kehityksen jarruna.
Tsemppiä lihasten kasvatukseen!
Juttu julkaistu Ikiliikkujassa 2/2019