Juttu julkaistu Ikiliikkujassa 3/2018
Raimo Koskelalla on pitkä urheilutausta: Hän aloitti kilpaurheilun jo 4-vuotiaana Liedon Yliskulman terveystalon pihalla järjestetyissä hiihtokilpailuissa. Koskelan kasvattajaseura Liedon Lujassa yleisurheiltiin kesät sarjakilpailuissa ja käytiin kaikki lajit läpi. Talvet hiihdettiin kilpaa, ja keväisin kilpailtiin maastojuoksussa.
Lajivalinta tapahtui kansakoulun kolmannella luokalla. Raimo muistelee asiaan liittyvää hauskaa sattumusta: Koulun liikuntatunnilla juostiin kilpaa 60 metriä hiekkatiellä. Olin unohtanut juoksutossut kotiin. Sateisena aamuna olin laittanut kumisaappaat kouluun lähtiessä jalkaan. Kun ei muita jalkineita ollut mukana, juoksin kumisaappailla. Siitä huolimatta olin metrikaupalla nopeampi kuin muut. Liikunnanopettaja Klaus Peurla toimi myös valmentajana Liedon Lujassa. Hän otti minut siipiensä suojaan. Hän oli valmentajani 19-vuotiaaksi asti.
Karttusen valmennuksessa huipulle
Valmennus tuotti tulosta, ja Koskela kehittyi juoksijana. Tuli piirin mestaruuksia ja viestijoukkueissa TUL:n mestaruusmitaleja. Armeijaan mennessä valmentaja oli sitä mieltä, että hyvä kehitys edellytti valmentajan vaihtamista. Peurla oli kysynyt Kauko Karttuselta, ottaisiko hän nuoren miehen valmennukseensa. Ottihan hän, ja siitä alkoi kehitys seuraavaan vaiheeseen. Valmennusporukassa oli useita maajoukkuetason pikajuoksijoita: Ossi Karttunen, Hannu Mykrä, Jari Niemelä, Mauri Siekkinen ja Juha Pyy olivat samanaikaisesti Kaukon valmennuksessa. Useiden viikkojen ulkomaanleirit keväisin kuuluivat asiaan.
Ensimmäinen kansainvälinen menestys tuli 1979 Word Games kansainvälisissä kilpailuissa Helsingissä. Koskela sijoittui kolmanneksi 200 m:llä ajalla 21,99, ollen paras suomalainen.
Seura vaihtui Raision Urheilijoihin. Tuli SM-viesteissä hopeaa ja ennätykset paranivat ja mahdollistivat osallistumisen Kalevan Kisoihin. Koskela osallistui useina vuosina kisoihin ja sijoittui välieriin asti. 1985 Kouvolassa hän selvisi 200 m:n finaaliin ja sijoittui seitsemänneksi. Maajoukkuepaikka oli myös monesti lähellä, mutta se ei koskaan toteutunut.
Miesten sarjan Koskela päätti Turun Tovereissa, jossa he voittivat vielä pronssia SM-viesteissä.
Loukkaantumisista johtuen kehityksen huippu ajoittui melko myöhäiseen ikään. Koskela teki 100 metrin ennätyksensä 10.86, kun oli täyttänyt 28.
Liikuntaa koko elämänkaari
Urheilusta oli tullut elämäntapa. Koskela toimi kuntosaliyrittäjänä seitsemän vuotta 1990-luvulla.
Jollakin tapaa jäi tyytymätön mieli siihen asti koetusta urheilu-urasta. Menestymisen nälkä ja kilpailuvietti eivät olleet häipyneet taka-alalle.
Syksyllä 1989 Saarisen Mikko soitti ovikelloa ja kysyi, että juoksetko ja edustatko Varsinais-Suomen Veteraaniurheilijoita? Koskelaa ei tarvinnut sen enempää houkutella. Hän sai uuden mahdollisuuden jatkaa kilpailu-uraa. Ja tulihan sitä menestystäkin sitten. SM-mitaleja käsittämätön määrä 100 kpl, PM-mitaleja 25 kpl, EM-mitaleja 7 ja MM-mitalejakin 4 kpl. Tosin ilman hyviä joukkuekavereita ei näitä mitaleja olisi.
Tähänastisen urheilu-uran huipentumana ja kruununa on M60-sarjan 200 m:n hallimaailmanmestaruus 2017 Daegusta Etelä-Koreasta.
Nyt Koskela toipuu varpaan leikkauksesta, ja tavoitteena on päästä kesäkuun lopussa jalkojen päälle tekemään sitä mitä pitääkin. Asioiden loksahtaessa hyvin kohdalleen hänet nähdään vauhdissa jo elokuun Eltsun SM-kilpailuissa ja sen jälkeen Malagan MM-kilpailuissa.
Seuratyöaktiivista liittotason toimijaksi
Koskela aloitti seuratyön 2000 Varsinais-Suomen Veteraaniurheilijoiden johtokunnassa. Seuran puheenjohtajana hän on toiminut vuodesta 2004.
Keskusjärjestötehtävissä hän aloitti 2004 silloisen Veteraaniurheililiiton hallituksessa. Liiton hallituksessa hän on ollut kymmenen vuotta.
2006 alkaen Koskela on ollut mukana kilpailuvaliokunnassa. Sen jälkeen hän on toiminut useampana vuonna kilpailumatkoilla joukkueenjohtajana ja erilaisissa kilpailujen johtamiseen liittyvissä tehtävissä. Kilpailuvaliokunnan puheenjohtajana on nyt 10. vuosi menossa. Koskela on kouluttautunut kilpailujohtamiseen ja sääntöihin, ja 2017 hän kävi kilpailujohtajan koulutuksen.
Tätä juttua koostettaessa Koskelan tavoittaa puhelimitse vapaaehtoistehtävistä voimistelun suurtapahtuma Turun Gymnaestaradasta. Tämä kuvastaa hyvin Koskelan asennetta urheiluun ja liikuntaan yli lajirajojen: Aina mukana, kun pyydetään.
Puhelimessa hän kertoo, että on ollut hienoa nähdä, miten liiton toiminta on kehittynyt reilun kymmenen vuoden aikana kaikilla osa-alueilla oikeaan suuntaan. Liittoon on tullut uusia seuroja ja kilpailijamäärät ovat lisääntyneet. Heittäjille ja kestävyysjuoksijoille on saatu oma lajiryhmävalmennus käyntiin.
Seuraava tärkeä kehitysaskel on edessä: Pikajuoksijoiden oma lajiryhmävalmennus alkaa syksyllä. Leirityksistä huolehtii vastuuryhmä, jonka vastuuvalmentajana toimii Alpo Pirttinen ja neuvoa-antavina jäseninä Oki Vuonoranta ja Raimo Koskela. Lajiryhmän toiminta käynnistyy marraskuussa leirillä Pajulahdessa.
Monessa roolissa urheilussa mukana
Koskela toimi 36 vuotta media-alan tehtävissä, mutta alan murroksen jälkeen hän opiskeli liikuntapalvelujen tuottajaksi ja pääsi töihin Lounais-Suomen Liikunta ja Urheilu ry:lle 2010 alkaen. Pitkän työuran jälkeen on ollut hienoa, että on saanut tehdä liikunta-alan töitä. Työ on palkitsevaa, koska palaute tulee päivittäin heti ja työssä voi hyödyntää omaa kokemustaan elämäntapaan ja urheiluun liittyen.
Koskela on aktiivisesti mukana myös oman seuran urheilijoiden valmentamisessa. Hän haluaa jakaa valmennusapua ja tietoa muille innokkaille aikuisurheilijoille. Valmentaminen omien treenien ohessa ei pelkästään ota vaan se antaa paljon takaisin. Tietoa on helppoa jakaa harjoittelun ohessa, ja voi olla itse esimerkkinä, jos vain pystyy. Hänen mielestään on hienoa, että seuran naisurheilu on nyt hyvässä nosteessa.
Valoa putken päässä
Vuoden verran on odotettu ratkaisua liiton tulevaisuuteen liittyen, mutta nyt on onneksi valoa putken päässä. Kesäkuun lopussa järjestetään toisen osapuolen pyynnöstä ensimmäinen neuvottelu, jossa yritetään viedä yleisurheiluperhettä parempaan suuntaan. Koskelalla on positiivinen mieliala, koska lähtökohdat ovat nyt paremmat. SAUL voi toimia hänen mielestään toiminnan palvelutuottajana, ja tavoitteena on löytää yhteistoimintaan tapoja, josta on molemmille osapuolille hyötyä.
Teksti: Riikka Honkanen
Kuvat: Tervakoski, Koskela kuva-arkistosta