Julkaistu Ikiliikkujassa 3/2020
Tiia Hautala – Kohti arvokisoja myös toisella urheilu-uralla
Tiia Hautala, 48, on yksi Suomen kaikkien aikojen parhaita moniottelijoita. Kunto-Pirkkoja edustava entinen ammattiurheilija tekee nyt toista urheilu-uraansa ja ikäluokkansa huipputuloksia.
”Ensimmäisellä urheilu-urallaan” Hautala edusti Suomea menestyksekkäästi 7-ottelussa. Hautalan parhaita saavutuksia ovat seitsenottelun viides sija Sevillan MM-kisoissa vuonna 1999 ja kahdeksas sija Sydneyn olympialaisissa vuonna 2000. Sevillan tulos, 6369 pistettä, on edelleen kautta aikojen toiseksi paras suomalaistulos.
– Aloitin yleisurheilemaan 10-vuotiaana Porissa. Isä oli nähnyt lehdestä ilmoituksen, että on maastojuoksut. Siitä se lähti.
Kisareissut olivat mukavia ja urheilukavereiden kanssa oli hauskaa.
– Isoin asia, mikä minut kiinnitti toimintaan, oli seura ja ihmiset siellä, ennenkaikkea kaverit ja mukavat valmentajat. Se toiminta oli niin kivaa, että tykkäsin siitä. Kun alettiin kilpailemaan, niin sekin kiehtoi.
Hautala tykkäsi tehdä eri lajeja ja ne luonnistuivat alusta lähtien.
– Siihen aikaan oli 4-otteluita. Niissä tuntui, että tämä on hauskaa: voi tehdä montaa lajia, eikä tarvitse luopua mistään.
Seitsenottelu valikoitui hänen lajikseen.
– Mitä enemmän menin uralla eteenpäin, sitä enemmän aloin hahmottamaan, että suosikkilajini on 7-ottelu.
Erityisen vahva Hautala oli hyppylajeissa. Korkeushypyn ennätys on 184 cm ja pituuden 6,52. Muutkin lajit sujuivat mainiosti. Esimerkiksi 100 metrin aidat taittuivat aikaan 13,43.
– Otteluprofiililtani olin tasainen. Minulla ei ollut käytännössä heikkoja lajeja. Sellaisia sarjoja toki mahtuu uralle, joissa jokin laji on pettänyt täysin, hän muistelee.
Työ urheilun parissa
Urheilu pysyi elämässä aktiiviuran jälkeen:
– Aloitin urheiluun liittyvän työurani Tampereen Pyrinnössä valmennuspäällikkönä.
Työnkuva laajeni niin, että Hautala toimi myös 7-ottelun lajivalmentajana ja nuorten olympiavalmentajana. Hän valmensi yleisurheilijoita 12 vuotta, vuoteen 2016 asti. Hautala on ollut myös toimittajana ja tv-kommentaattorina, ja kirjoittanut kirjan Vieläkös te urheilette? yhdessä moukarinheittäjä Mia Strömmerin kanssa.
Nykyisessä työssään Varalan Urheiluopistolla hän koordinoi yläkouluikäisten leirityksiä.
– Vastaan siitä, että kokonaisuus toimii. Hommaan vetäjiä, teen heidän kanssaan yhteistyötä ja kehitän yläkoululeiritystä, hän kuvailee pestiään.
Hautala toimii myös fysiikkavalmentajana Tampereella Sammon Urheilulukiossa ja Manse PP:n naisten pesäpallojoukkueessa. Hän on tyytyväinen nykytilanteeseen. Nyt pääosin virka-aikana tehtävä työ jättää aikaa perhe-elämälle, kun taas ammattivalmentajana toimiessa työn ja vapaa-ajan rajat hämärtyivät.
Takaisin kilpakentille
Hautala on monelle SAULilaiselle tuttu myös kilparadalta ja harjoitusleirien valmentajana.
– Leirejä on hauska pitää, hän sanoo ja lupaa, että niitä on jatkossakin.
Kun hän kolmisen vuotta sitten palasi kilpakentille, syynä ei ollut pohjaton kilpailuvietti.
– Ajattelin, että mitä voisin tehdä, että saan itseni sieltä sohvan pohjalta. En ole sellainen ihminen, että lenkkeilisin ja pitäisin huolta kunnostani. Olen vähän peruslaiska luonteeltani. Mutta kun saan tavoitteen, niin sitten mennään. Ilman tavoitetta en saa tehtyä mitään, hän tunnustaa.
Huippu-urheiluaikana pieni laiskuus olikin mahdollisesti siunaus.
– Se saattoi olla pelastukseni. Olin erittäin kova ja tinkimätön harjoittelija, mutta silloin kun ohjelmassa ei ollut harjoituksia, niin oikeasti lepäsin, koska en vain viitsinyt tehdä mitään ylimääräistä.
Entisille huippu-urheilijoille urheileminen kuntoilumielessä ei ole välttämättä helppoa. Hautala on huomannut, että tavoitteiden asettaminen motivoi harjoitteluun.
– Aikuisurheilussa on tavoitteen asettelua, ja tämä on sitä hommaa, mitä olen tottunut tekemään ja mistä tykkään.
Hautala nauttii urheilun mukanaan tuomasta sosiaalisuudesta, ja myös siitä, että saa mennä yksin treenaamaan ja tehdä omia juttuja – ladata akkuja. Aikuisurheilussa yhteisöllisyys ja kilpailutapahtumat ovat hauskoja.
– Olen osannut ottaa ne rennommin kuin ensimmäisellä urallani.
Hautala on saanut harjoitella nyt vammoitta. Huippuvuosina kipuillut selkä on kunnossa. Kun Hautala aloitti yleisurheiluharjoittelun uudelleen vuonna 2017, kantapää ja akillesjänteet rasittuivat aluksi kovasta juoksualustasta, mutta vähitellen jalat alkoivat kestää harjoittelua.
Tulevaisuuden tavoitteista
Talven harjoituskaudella Hautala satsasi nopeuden parantamiseen. Se tuotti tulosta halliyleisurheilun SM-kilpailuissa Pirkkahallissa. Hautala paransi 60 metrin sileän aikaansa viime kaudesta lähes kaksi kymmenystä numeroihin 8,33.
– Kerrankin sain hyvän lähdön. Sain lähtöponnistukseen ja kiihdytykseen ne tehot, joita minusta on irrotettavissa, Hautala iloitsi tuolloin.
Hautala kilpaili SM-halleissa ensimmäistä kertaa ”aikuisiällä” 60 metrin aidoissa. Voittoaika 9,22 jäi uupumaan vaivaiset kolme sekunnin sadasosaa Arja Ruotsalaisen Suomen ennätyksestä. Hallimestaruuskisojen kolmas mestaruus N45-sarjassa sinetöityi pituushypyssä tuloksella 5,22.
Kuluva harjoituskausi sujui hyvin maaliskuuhun asti. Koronaepidemian rantauduttua Suomeen ja urheilupaikkojen sulkeuduttua, on Hautala pitänyt yllä aerobista kuntoa liikkumalla paljon luonnossa. Hän on kävellyt, hölkännyt ja tehnyt välissä loikkia. Kilpailukalenteri tyhjeni alkukesältä, ja sen myötä tavoitteet siirtyivät syyskuun SM-kilpailuihin.
– Olen ajatellut, että tämän kesän paras kunto olisi silloin syyskuussa. Tälle vuodelle olisi hyvä tavoite selkeästi viiden metrin ylitys pituudessa, ja jos pystyisi aitajuoksussa juoksemaan vähintään viime vuoden tuloksen, 12,70 nurkille.
Kohti arvokisoja
Hautala ei ole palaamassa moniottelun pariin.
– Se laji on ollut ehkä liian lähellä minua. Muistan miten paljon se teetti työtä. Vaikka sitä ei tarvitsisi enää niin tosissaan olla, niin en tykkää lähteä tekemään sitä niin, että en ole juossut tarpeeksi.
7-ottelun juoksumatkat vaativat erilaista ja enemmän kestävyystyyppistä harjoittelua kuin mitä Hautala on nyt tehnyt.
– Lyhyet pikamatkat ja -aidat ja pituushyppy ovat sellaiset lajit, että tavallaan kun harjoittelen juoksua, niin pystyn samalla harjoittelemaan kaikkia kolmea lajia varten. Tietenkin aitoja pitää juosta ja pituutta hypätä jonkin verran.
Hautala harjoittelee 3–4 kertaa viikossa. Tyypillisesti hän tekee yhden tai kaksi voimaharjoitusta; yhden juoksuharjoituksen, jossa on lyhyempiä, nopeustyyppisiä juoksuvetoja, ja toisen, joka on tehoiltaan kevyempi ja sisältää hieman pitempiä vetoja. Kisakaudella mukaan tulee tekniikkaharjoituksia.
Ura kansainvälisellä tasolla oli pitkä, eikä Hautala erityisesti ikävöi kansainvälisiä kilpakenttiä. Hänet kuitenkin nähdään radalla kun aikuisten arvokisat järjestetään kahden seuraavan vuoden sisällä Tampereella sekä Göteborgin MM-kilpailuissa vuonna 2022 – samana vuonna kun Hautala siirtyy N50-sarjaan.
Osa jutusta on julkaistu aikaisemmin Ylöjärven Uutisissa.
Hautala heittää keihästä Porin stadionilla noin 12-vuotiaana. (Kuva: Tiia Hautalan kotialbumi)
Nuorten Pohjoismaiden mestaruuskisoissa Ruotsissa vuonna 1992. Hautala voitti N20-sarjan Pohjoismaiden mestaruuden. (Kuva: Tiia Hautalan kotialbumi)
Sevillan MM-kisoissa 1999 hotellilla kisan jälkeen. Huonekaveri Heli Koivula on kantanut hotellin aulasta muutaman muun joukkueen jäsenen kanssa Hautalalle ”onnittelukukan”. (Kuva: Tiia Hautalan kotialbumi)
Hautala juoksi N45-sarjan voittoon 60 metrin aitajuoksussa halli-SM-kilpailuissa helmikuussa.
