Julkaistu Ikiliikkujassa 6/2020
Virpi Hannuksela on noussut Suomen aikuisyleisurheilun huipulle raketin lailla. Muutamassa vuodessa nainen on parantanut tuloksiaan hurjasti ja tähtäimessä ovat ensi kesän MM-kisat Tampereella.
Virpi harrasti nuorena yleisurheilua, mutta 16-vuotiaana alkoi tauko, joka kesti yli 25 vuotta. Nuorena hän kilpaili pikamatkoilla ja pituushypyssä, mutta tavoitteellinen yleisurheiluharjoittelu jäi, koska pienellä paikkakunnalla harjoitusmahdollisuudet olivat hyvin rajalliset. Seitsemisen vuotta sitten Virpi sai pojaltaan Kuismalta äitienpäivälahjaksi lahjakortin, jossa luki “Alan sinulle personal traineriksi ja vien sinua lenkille kaksi kertaa viikossa, koska sinulla on huono kunto”. Tästä alkoi istumatyöläisen paluu takaisin liikunnallisen elämän pariin. Tuolloin Virpi ei jaksanut juosta kilometriä kerralla, mutta muistaa edelleen miten hienoa oli kun näin tapahtui ensimmäisen kerran. Ihan laakereillaan hän ei kuitenkaan välivuosina lepäillyt.
– Olen aina touhunnut pihatöitä ja lasten kanssa, Virpi kertoo.
Kolmekymppisenä hän kävi pari vuotta kuntosalilla, jonka jälkeen aktiiviseen harrastamiseen tuli kymmenen vuoden tauko. Nainen kuitenkin piti kuntoaan yllä kävellen, satunnaisesti lenkkeillen ja kävi muutamia kertoja talvisin hiihtämässä sekä silloin tällöin pelaamassa lentopalloa.
– Sen verran, että sai aina lihakset kipeiksi, hän nauraa.
Vuoden 2015 syksyllä neljän lapsen äitiä alkoi kiehtoa ajatus paluusta yleisurheilun pariin ja hän alkoi selvitellä voisiko sitä kenties harrastaa jossakin.
– Se oli vähän sellainen, että voisiko sitä mitä rakasti nuorena, tehdä aikuisenakin. Näköjään: oikeasti ihmiset tekevät sitä!, oli riemukas havainto, kun hän löysi netistä tietoa lajista. Muutaman kuukauden harkittuaan Virpi liittyi Kunto-Pirkkoihin.
HUIMIA TULOSPARANNUKSIA
Uusi kilpailu-ura alkoi vuonna 2016, ja tulokset ovat parantuneet huimasti. Ensimmäisenä kesänä ensimmäisessä 100 metrin kisassaan Orivedellä hänen aikansa oli yli 15 sekuntia, nyt ennätys kirjataan numeroin 13,60. Pienessä myötätuulessa Virpi on viilettänyt 13,48. Ensimmäisen SM-mitalinsa Virpi nappasi ensimmäisenä kilpailuvuotenaan Iisalmen SM-kilpailuissa N40-sarjan pituushypystä tuloksella 4,37.
– Pituus minulla vaihtelee. Se on niin päivästä kiinni. Minulla saattaa tulostaso heitellä puoli metriä. Se riippuu siitä löytyykö oikea asento, vire ja asiat. Viime kesänä hyppäsin Turussa 4,76 ja Venetsiassa 4,72. 200 metrin ennätystään nainen paransi viime vuonna lähes kaksi sekuntia aikaan 28,01. Vauhdittomassa pituudessa Virpi on ponkaissut huikean tuloksen 2,55.
Virpi kertoo miten paransi Turun SM-kisan finaalissa ennätystään yli 30 senttiä viimeisillä hypyillään saatuaan kilpakumppaniltaan Tiia Hautalalta kesken kilpailun vinkkejä juoksuasentoon ja lankulle tuloon. Tämä jos mikä osoittaa sekä rehtiä kilpailumieltä että nopeaa omaksumista!
Useita SM-mitaleita saavuttaneen Virpin paras saavutus on Venetsian EM-kilpailuiden N-40 sarjan viestihopea 4 x 100 metriltä, jossa joukkue Hannuksela, Johanna Herlevi-Saarukka, Johanna Haikonen ja Kirsi Mykkänen pinkoi SE-ajan 50,77.
– Olen muutenkin kauhean tyytyväinen Venetsian tuloksiin. 100 ja 200 metrillä olin kuudes ja pika-aidoissa viides ja pituushypyssä seitsemäs.
Sekä 100 että 200 metrillä tilastojen puolivälissä ollut Virpi juoksi alku- ja välierien kautta finaaliin, ja teki molemmilla matkoilla ennätyksensä.
OTTELU KIEHTOO
Yleisurheilussa Virpiä koukuttaa oma kehittyminen sekä se, että pystyy tekemään ja oppii uusia asioita.
– Aluksi ehkä luuli osaavansa paremminkin kuin hetken päästä. Tieto lisää motivaatiota siitä, että voi kehittää eri osa-alueita, jolloin ajatus siitä, että voi parantaa omaa osaamistaan ja tuloksiaan tulee sitäkin kautta, että tajuaa, että tekniikassakin on paljon virheitä, jolloin sitäkin voi parantaa.
Tavoitteiden asettaminen tuo myös harjoittelumotivaatiota, ja esimerkiksi punttitreeneillä on nyt selkeä funktio.
– Kun tietää mitä haluaa sieltä, on helpompi keskittyä järkevään tekemiseen, hän sanoo.
Virpi suunnittelee harjoitusohjelmansa pääasiassa itse, mutta saa treenaamiseen vinkkejä myös ystäviltään. Kentällä tai Pirkkahallilla hän harjoittelee kerran ja punttisalilla kahdesti viikossa.
– Teen kotona loikkia, plyometrista ja käyn lenkkipolulla juoksemassa vetoja kerran viikossa ja jotain aerobisia siihen päälle. Nyt kun on tottunut liikkumiseen, niin kroppa kaipaa sitä niin paljon ja samoin ihan ulkona olemista.
– Treeni on monipuolista, eikä ole ikinä tylsää. Välillä on tosi ihana treenata porukalla, tykkään ryhmätreeneistä ja siitä kun saadaan porukkaa kasaan. Mutta paljon voi tehdä myös yksin.
Haastattelua edeltävän viikonloppuna Virpi osallistui Pajulahden leirille, jossa koki ahaa-elämyksen tekniikkavirheen parantamiseen. Vuosi sitten samalla leirillä hän sai pikajuoksun lähtöön hyviä oppeja, ja iloitsee siitä, että sai nyt näyttää samoille valmentajille, että on saanut jalostettua nämä opit käytäntöön.
Tuleviksi tavoitteikseen Virpi mainitsee sen, että pysyisi kunnossa ja pystyisi treenaamaan.
– Tottakai, Tampereen kisat kutkuttelevat kauheasti, vaikka olen sitten ikäluokkani vanhin. Aina jos parhaaseensa pystyy, niin se on hyvä.
– Ottelu kiehtoo ihan hirveästi. Tietää, että sen kanssa ei ikinä tulee tylsää, aina voi tehdä jotain. Siellä on monta lajia, joita vähän osaa ja pari lajia, joita ei voi sanoa osaavansa ollenkaan. Keihäs ja 800 metriä ovat sellaista rämpimistä.
NOPEA MUMMO
Virpi on kolmen lapsenlapsen mummo ja kenties Suomen nopein mummo? Tarmokas nainen työskentelee Nokian kaupungin kaupunginpuutarhurina ja on Kangasalan kaupunginvaltuutettu ja elinympäristölautakunnan varapuheenjohtaja. Tämän kaiken ohessa aikaa jää puutarhanhoitoon, metsäretkiin, marjastukseen ja sienestykseen.
Virpi iloitsee aikuisurheilukilpailuiden positiivisesta ja kannustavasta ilmapiiristä.
– Sieltä saa positiivisia fiiliksiä huolimatta siitä mikä päivän oma kunto on ollut. Nyt on ollut hankalaa tänä vuonna kun on pitkästä aikaa nähnyt ihmisiä, eikä ole voinut halata! Se on yllättävän vaikeaa, kun olisi automaattisesti halaamassa ja muistaa, että ’Ai niin, korona’.
Hän kertoo vievänsä aikuisurheilun positiivista sanomaa eteenpäin ja pyrkii rohkaisemaan kavereitaan mukaan sen pariin.
– Olen tosi iloinen jokaisesta uudesta harrastajasta.
Teksti: Sanna Hillberg
Väsynyt mutta onnellinen N45-sarjan 200 metrin Suomen mestari.
Kuva: Sanna Hillberg
